keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pokkari piristää päiväunitokkurassa



Kun Aikavaras herää päiväuniltaan tokkuraisena ja en-tahtoisi-vielä-herätä-olen-vähän-pahamielinen -moodilla, ainakin yksi asia auttaa takuuvarmasti.



(Jonkun toisen) kirja! Sitä on kiva saada hipelöidä. Ilme piristyy sekunneissa. Toimintatarmo palaa pikavauhdilla. Tutti lentää lattialle, hops, sitä ei enää tarvita!



Eikä ne sivutkaan enää repeile niin kuin vielä pari kuukautta sitten, kun Aikavaras pääsi hypistelemään äitinsä pokkareita. 

En silti suosittele kokeilemaan tätä vauvanpiristysmetodia muilla kuin omilla kirjoilla. 

Nimittäin sen kerran, kun Aikavarkaan sormet tässä muutama päivä sitten ylsivät Miehen kirjastosta lainaamaan ja liian lähelle sohvan reunaa jättämään kirjaan, Aikavaras intoutui poistamaan alun jaarittelut kokonaan teoksesta. 



Miestä harmitti. Kirja oli kovakantinen, useamman sataa sivua paksu ja niin ollen melko tyyris korvattava kirjastolle, jolle Mies oli aiemminkin tullut pulittaneeksi myöhästymismaksuina pari (krhm) euroa. 

Koetin lohduttaa, että sentään Aikavaras ehti kirjassa vain alkuun. (Onneksi, koska Stephen King ei mielestäni sovi lapsille. Ei munkaan dekkarit, mutta ne on englanniksi.) Yhtä hyvin Aikavaras olisi saattanut silputa koko loppuratkaisun. Ja pureskellakin sen hyvin lukijan puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti