Juhannusviikkokooste

Tämä juhannus kului vailla mökkeilyä, grillausta ja lämpimiä iltoja. Seuraa pseudotajunnanvirtaa kuluneesta viikosta, asioita jotka haluan muistaa ja olen valmis jakamaan.

Ensiksikin pitää mainita, että Aikavarkaan rajuotteisuus Unirosvoa kohtaan väheni onneksi heti alkuunsa. Vauvan lähellä riehumista, kaatuilua ja törmäilyä pitää tietysti vahtia ja rajoittaa, mutta montaa jalasta kiskomista, olkapään puristamista tai läpsäisyä emme ole enää todistaneet. Varomaan joudutaan silti, koska viime päivinä Aikavaras on tahtonut ottaa vauvan omaan syliinsä tai nostaa itse vauvan sitteristä. Kieli keskellä suuta koitan keksiä pikaisia harmittomia selityksiä, miksi vain aikuiset nostavat vauvaa.

Aktiviteetin puutos – siinä kyökkipsykologidiagnoosini Aikavarkaan viimemaanantaisille hyökkäyksille. Kaveri on tottunut viettämään aamupäivät päiväkodissa; nyt kesälomalla täällä oli ehkä liian tylsää, hiljaista ja yksinäistä, ja lapsi turhautui. Etenkin kun Mies oli töissä ja mulla kului aikaa pienen puklarin vaatekertojen vaihtamiseen. Missään nimessä Aikavaras ei tunnu vieroksuvan itse vauvaa vaan lähinnä tilanteita, joissa joutuu odottamaan. Ja tahtoessaan Isin syliin vauvan tilalle – silloinkin Aikavarkaalla on kelpo ratkaisuehdotus vauvanhoitoon: "Isin syliin, Äiti vauvaa." Ei siis niin, että vauva pois jonnekin ihansamaminne, vaan hellyttävästi Aikavaras useimmiten ymmärtää ja hyväksyy, että joka tapauksessa joku pitelee myös vauvaa.

Pupu ja Nalle unikavereina

Hellyttävästä puheen ollen: Aikavaras on jo useana peräkkäisenä iltana halunnut oma-aloitteisesti unilelun (tai kolme). Aiemmin mitään merkkejä tunnelelun kehittymisestä ei ole näkynyt. Jos kaverille olisi vihjannut, että sänkyyn voisi ottaa lelun, sinne olisi varmaan päätynyt kirja. Kunnes tuli tämä vaihe, luonnollisesti ja patistamatta.

Ja aktiviteeteista puheen ollen: Aikavaras kävi keskiviikkona Zoolandiassa, juhannusaattona Muumimaailmassa, lauantaina L-mummin luona ja sunnuntaina K-mummin ja Vaarin luona. 

L-mummin kanssa ulkoilemassa ja käpyjä keräämässä. "Pääpyyjä, lisää pääpyyjä! Isoja!"

Zoolandiasta sen verran, että oli laittoman kylmä päivä nyt Aikavarkaalta kysellään jatkuvasti, mikä iso lintu siellä oli. Omatunto kolkuttelee: ei pitäisi nauraa lapselle vaan lapsen kanssa. Mutta oih, kuulisittepa, miten Aikavaras lausuu strutsin!

"Torrtshi" – ja kuvitelkaa tähän syvä hengenveto, keskittynyt ilme, mehevä kurkkuärrä ja runsaasti sylkiroiskeita.

Tuolta tuuli ja kovaa

Muumimaailmasta sen verran, että oli laittoman kylmä päivä luulimme Aikavarkaan pelkäävän hahmoja ainakin aluksi. Mitä vielä. Kaveri rynni kyynärpäätaktiikalla eturiviin kurkkimaan vankilassa lusivaa Haisulia, säntäili muumeja silittelemään ja ylipäätään paahtoi ympäriinsä ilahduttavan innostuneesti. Lounaaksi Aikavaras veteli pastaa ja pitsaa ja pyysi "lisää kakkua", piirakkatyyppiset litteät syötävät kun mielestään ovat kaikki kakkua. Joo, täysjyvänatsiäiti oli lomalla – tai itse asiassa syöttämässä Unirosvoa, joka veteli autuaana sikeitä koko päivän (klo 9.30–17.30) lukuun ottamatta kahta vaipanvaihtoon ja imetykseen käytettyä varttituntista. 

Jos olitte tuolla samaan aikaan ja näitte lievästi sinihuulisen tyypin, jonka silmissä luki "pelkään tiehyttukosta, heräisipä se vauva jo syömään", niin se olin minä.

"Lisää Hemua!" Aikavaras juoksi Hemulin perään.

"Iso!" totesi Aikavaras siitä seinästä, josta sai kurkata oma pää muumilaaksohahmon jatkeena, ja kiipesi kurkkaamaan kaikkein korkeimmasta aukosta. "Kukkuu isoa!" kaveri huuteli sieltä täysillä.

Niisku taisi olla muumihahmoista vierain, mutta sekin kiinnosti ja kelpasi oikein hyvin

Ai niin, ja sitten oli Se Hetki. Mies lähti etsimään vessaa, minä jäin tuplarattaiden ja ämpäreillä leikkivän, välillä sinne tänne sinkoilevan Aikavarkaan kanssa Muumipapan laivan viereen. Vauva alkoi itkustaa vaununkopassaan. Jos mä nopeasti vilkaisen, mikä sillä on… joo tossa se Aikavaras leikkii nyt ihan puolen metrin päässä musta hulavanteen kanssa… [kumarrun ja raotan tuuli+sade+aurinkosuojana toimivaa harsoa] …vähän se vääntelehtii, laitanpa sille tutin suuhun. Noin! [suoristaudun ja näen vieressäni vain sen hulavanteen] Missä se on? MISSÄ SE ON? MISSÄ SE ON?

Valehtelematta alle kymmenen sekuntia. Ei se sen enempää vaadi. Miten ihmeessä lapsia ei katoa enempää?

Huusin sen nimeä täysillä, mitään ei tapahtunut. Samassa bongasin sen sieltä leikkikatoksen alta, kymmenen metrin päästä, sieltä mistä se oli hulavanteenkin hakenut. Se vain ei ollut leikkimässä vaan kaivamassa tyhjiä pillimehupurkkeja roskiksesta.

Huh. Loppupäivän olin vähän hysteerinen. 

Kurpitsatalosta se koitti ottaa kattilan ja piparkakkumuotin matkamuistoksi. "Pipa-uotti! Ottaa!" Yllätin itseni lupaamalla, että syksyllä leivotaan pipareita. "Ostetaan kaupasta taikinaa ja leivotaan", tarkensin.

Mitäs muuta kuluneella viikolla? Pesukone pyörittää jatkuvasti puklupyykkiä, Aikavaras on yhtäkkiä siirtynyt juomaan Isojen Lasten Mukista ja mun kahvintarve on aamuisin kriittisen korkealla. Hyväuninen vauva ei takaa hyviä yöunia, kun se vauva sattuu ensinnäkin nukahtamaan myöhään, toisekseen nukkumaan kovaa eli alkaa äristä, murista, röhistä ja ynistä jo tuntia ennen kuin varsinaisesti herää syömään, ja kolmanneksi järjestää yleensä puklushow’n vaatteidenvaihtoineen joka ruokailun jälkeen. Varasin papin Unirosvon ristiäisiin, pistin kutsuja postiin, ripustin niitä loppumattomia pyykkejä, annoin Aikavarkaan auttaa tiskikoneen alatason tyhjentämisessä. Välillä tuntui etten saa otetta mistään, aikataulut lipsuvat, iltapalat myöhästyvät, liikaa naruja, liikaa täyden huomion vaativia asioita. Lopun aikaa kaikki meni oikein hyvin. Silloinkin, kun imetin Unirosvoa sohvalla ja Aikavaras ilmoitti "tippuu, lisää pipiä!" ja heittäytyi selkä edellä sohvan taakse.